Vuoksenranta-osasto Itä-Hämeen museossa
Itä-Hämeen museo on Itä-Hämeen seitsemän pitäjän seutumuseo, jonka omistaa vuonna 1928 perustettu Itä-Hämeen Museoyhdistys ry. Museon on perustanut kirjailija Maila Talvio. Presidentti Relander vihki Itä-Hämeen museon 30.6.1929 Koskipään kartanon rakennuksiin.
Vuoksenrannan kokoelma on koottu Itä-Hämeen museoon, koska pääsääntöisesti vuoksenrantalaiset asutettiin Itä-Hämeen alueelle: Asikkalaan, Hartolaan, Joutsaan, Pertunmaalle ja Sysmään.
Itä-Hämeen museossa on ollut esillä jo yli 50 vuotta vuoksenrantalaisten esineistöä niin sanotussa keruunäyttelyssä. Kokoelma on karttunut kiitettävästi ja nyt oli aika muodostaa kokoelmasta varsinainen pysyvä näyttelyosasto.
Kartanon piharakennukseen rakennettiin alkuvuonna 2024 puolilämmin, pysyvä näyttelytila museovitriineineen. Uusi tila mahdollistaa esineiden laajemman esillä pidon, mm. arat tekstiilit saatiin esille. Vuoksenranta-osasto pääsi muuttamaan kartanon päärakennuksen toisesta kerroksesta korkeiden portaiden takaa maanpinnan tasalle tilaan, johon pystyttiin järjestämään esteetön kulku. Uuden tilan avajaisia vietettiin seuran perinnepäivän yhteydessä 28.9.2024.
Vuoksenranta-osasto esittelee Vuoksenrantaseuran kanssa yhteistyössä koottua esineistöä Vuoksenrannan pitäjästä - Karjalan kannakselta. Esineistöä on koottu 1970-luvun alusta lähtien ja museo ottaa vastaan jatkuvasti aiheeseen liittyvää materiaalia, myös sellaista esineistöä, joka liittyy asutustoimintaan ja elämiseen uudella kotiseudulla. Esineistöstä 95 prosenttia on lahjoitettu museon kokoelmiin.
Osastolla on edelleen esillä nelipyöräiset vankkurit ilmentämässä evakkokuormaa. Lisäksi on kirjoja, käsitöitä, puuesineitä ja kalastusvälineitä. Uudistuksen yhteydessä osastolle saatiin v. 1949 Joutsan seurakunnalle luovutetut entisen Vuoksenrannan seurakunnan ehtoollisvälineet ja lisäksi siellä on muuta kirkollista esineistöä.
Museoon on talletettu myös arkistoaineistoa, joka liittyy vuoksenrantalaisiin ja Vuoksenrantaan.
Tilkkupeitto Vuoksenrannasta
Itä-Hämeen museon Vuoksenranta-osastossa on esillä täkki. Täkki on tehty tilkuista päiväpeitoksi. Hartolassa sijaitsevan museon kokoelmiin Vuoksenranta-osastoon peiton on lahjoittanut Aili Ruponen.
Museon luettelo sisältää peitosta tiedon, jonka mukaan tilkkupeiton on valmistanut vuosien 1896-1897 aikana Anna Kuisma. Tuolloin ei Vuoksenrannan kuntaa ja seurakuntaa vielä ollut, vaan alue oli osa Antreaa.
Antrean seurakunta syntyi vuonna 1724 Jääsken Venäjän puoleisesta osasta. Vuoksenrannan seurakunta syntyi vuonna 1919, ja Vuoksenranta puolestaan erosi Antreasta virallisesti vasta vuonna 1924 käsittäen Antrean kymmenen itäisintä kylää.
Tilkkupeiton valmistanut Anna Kuisma oli kotoisin Yllö-Jussilasta, joten tilkkupeiton hän valmisti luovutun Vuoksenrannan alueella. Peitto kulkeutui vuoksenantalaisten mukana evakkotaipaleella Suomeen ja lopulta päätyi Itä-Hämeen museon kokoelmiin.
Tilkut Anna Kuisma leikkasi isänsä Mikko Kuisman Pietarista ostamista kangaspaloista. Samoin peiton taustakankaan Mikko hankki Pietarista.
Kannakselta Yhdysvaltoihin muuttaneet kutsuivat näin ommeltuja tilkkutäkkejä Pietarin täkeiksi. Ja samanlaisia tilkkutäkkejä muuttajat tekivät myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Anna Kuisma avioitui Juho Yrjönpoika Ruoposen kanssa 25.7.1897. Juho Ruponen oli Vuoksenrannan Kuivaniemestä Ino-Notkolasta. Päiväpeitto oli käytössä heidän kodissaan.
Tilkkupeitto itsessään on neliönmuotoinen. Se on kooltaan 132cm kertaa 137cm. Tekijä, Anna Kuisma, on ommellut leikatut suorakaiteen muotoiset puuvillakankaiset suikaleet ristineliöiksi eri kokoisista suikaleista ja pitkänomaisista suorakaiteenmuotoisista tasakuvioista. Tilkut on ommeltu kiinni toisiinsa nurjalta puolelta.
Kuhunkin peitteen siksak-reunaiseen vinoneliökuvioon Anna Kuisma on ommellut seitsemän suikaletta. Kuviot muodostavat ruudukon, jossa yksiväriset, mustat ja beesit, vuorottelevat puna- ja sinikirjavien ksnassuikaleiden kanssa.
Etupuolella tilkkuja kiertää noin kymmenensenttiä leveä silkkikangas; Kaksi sivua on mustaa ja kaksi vastakkaista sivua on vaaleanvihreää silkkiä.
Jokaisessa peiton kulmassa on mustasta villalangasta tehty noin 15 cm pitkä tupsu. Tupsut roikkuvat peitosta noin viisi cm pitkistä palmikoiduista langoista.
Peiton toisella puolella on musta silkkikangas. Kangas on ajan kuluessa haalistunut ja muuttunut hauraaksi.
Luettelointitiedot:
Peiton on luetteloinut Aili Ruposen tietojen perusteella museon keskuskortistoon Vesa Järvinen vuonna 1985.
Kirjoittaja: Itä-Hämeen museon museonhoitaja Vesa Järvinen
|
