Kuvia ja juttuja » Vuoksenranta 1920-1930 -luvulla

Pitkiin kirkkomatkoihin kyllästyneissä Antrean kaakkoiskulman kylissä syntyi viime vuosisadan alkuvuosina ajatus oman seurakunnan perustamisesta. Antrean kirkonkokous hyväksyi elokuussa 1912 äänestyspäätöksellä seurakunnan jakamisen, mutta saman vuoden joulukuussa pidetyssä toisessa kokouksessa muutti kantaansa ja  ilmoitti vastustavansa seurakunnan jakamista. Hanketta ei kuitenkaan enää saatu pysäytetyksi, vaikka kirkonpaikasta syntynyt kova riita hidasti uuden seurakunnan perustamista. Lopulta asia ratkaistiin Viipurin tuomiokapitulissa ja Suomen Senaatissa, jonka esityksestä Keisarillinen Majesteetti antoi marraskuun 5. päivänä 1913 armollisen määräyksen Vuoksenrannan seurakunnan perustamisesta. Siihen oli Antrean seurakunasta erotettava Karkealan, Kaskiselän, Korpilahden, Kuivaniemen, Oravankydön, Parsikkaanmaan, Pöyryniemen, Sintolan, Taljalan ja Virkinniemen kylät. Antreasta erotetun uuden seurakunnan pita-ala oli 270 neliökilometriä. Alueella oli 420 tilaa ja tilanosaa ja väkiluku oli 3537 henkeä. Vuoksenrannan seurakunnan oli määrä aloittaa itsenäinen toimintansa  toukokuusta 1914, vaikka kirkonpaikasta ei päästy yhteisymmärrykseen. Vuoksenrannan seurakunnan ensimmäinen kirkonkokous pidettiin tammikuussa 1916. Riita kirkonpaikasta Kaskiselän ja Korpilahden välillä johti kuitenkin siihen, että osa väestöstä erosi evankelis-luterilaisesta seurakunnasta ja liittyi 1921 toimintansa aloittaneeseen Vuoksenlaakson metodistiseurakuntaan.

Sunnuntainen kuva Vuoksenrannan väliaikaisesta kirkosta1920-luvulta.Uuden kirkon valmistuttua 1935 seurakunta myi rakennuksen kunnalle, joka kunnosti siitä kunnantalon. Mennyt maailma, s. 11

Vuoksenrannan seurakunnan perustaminen johti 1920-luvulla myös  kunnalliseen jakoon ja itsenäisen Vuoksenrannan kunnan perustamiseen. Uusi kunta aloitti toimintansa vuoden 1924 alusta. Sitä ennen oli joulukuussa 1923 suoritettu Vuoksenrannnan kunnan valtuusmiesten  vaali. Nuorin valtuusmies Simo Kiuru oli vasta 19-vuotias. Kunnan asioiden hoito oli alusta lähtien melkein kokonaan vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden käsissä. Kunnalla oli 1930-luvun lopulla vain kolme palkattua työntekijää: kunnansihteeri, lääkäri ja kätilö.  Kunta sai toimintaansa varten varat pääosin verotuksella, jonka perusteista vaaleilla valittu kunnanvaltuusto päätti. Kunnan toimintojen keskuksena oli  kirkonkylässä sijaitseva kunnantalo. Lääkäriä varten kunta rakennutti lääkärintalon ja apteekkia varten apteekkitalon1930-luvun lopulla. Kunnan tärkeimpänä tehtävänä oli kansakoulujen ylläpitäminen ja opettajien palkkaaminen sekä maanteiden kunnosapito.

Vuoksenrannan kunnantalo v. 1939 korjatussa asussaan. Mennyt maailma, s. 32

Vuoksenrannan kunnan perustamisvaiheessa 1920-luvun alussa kunnan alueella oli jo toiminnassa  viisi kansakoulua, nimittäin Korpilahden, Kaskiselän, Pöyryniemen, Oravankydön ja Sintolan koulut. Myöhemmin perustettiin vielä Niittysuon, Kankaalan ja Härkkorven koulupiirit. Suomessa 1920-luvulla voimaan tulleen oppivelvollisuuslain perusteella kaikkien lasten oli käytävä kansakoulu. Siihen kuului kaksivuotinen alakoulu ja sitä seurannut nelivuotinen yläkoulu. Jokaiseen koulupiiriin rakennettiin oma koulutalo. Kunnan kansakouluissa oli yhteensä noin parikymmentä opettajaa. Koululasten kannalta erittäin jännittävänä toimintamuotona olivat jokatalviset kansakoulujen väliset hiihtokilpailut. Ne pidettiin vuorottain eri kouluilla.

Tyypillinen kuva koululapsista. Härkkorven koulu v. 1937. Mennyt maailma, s. 233

Jo 1910-luvulla rakennettu Korpilahden kansakoulu. Mennyt mailma, s. 243

Elinkeinorakenne

Vuoksenranta oli 1920- ja 1930-luvuilla elinkeinorakenteeltaan vielä enemmän maatalousvaltainen kuin Antrean emäpitäjä. Maa- ja metsätalousväestön osuus nousi 90 prosenttiin. Loput saivat toimeentulonsa kaupasta, liikenteestä, teollisuudesta ja palveluista. Toisin kuin Antreassa, Vuoksenrannassa ei ollut yhtään merkittävää teollisuuslaitosta. Myöskään sähkövaloa ei ollut. Vuoksenrantalainen maatalousväestö oli sosiaaliselta rakenteeltaan hyvin yhtenäistä. Pitäjässä ei ollut yhtään todellista suurtilaa.

Kunnan koko maa-ala oli 1930 suoritetun maatalouslaskennan mukaan 22300 hehtaaria, josta peltoa 3394 ha, niittyä 1982 ha ja loput metsää. Kunnan ja seurakunnan omistamia pieniä metsäpalstoja lukuunottamatta kunnan koko alue oli yksityisten viljelijöiden omistuksessa. Valtaosa tiloista oli kooltaan melko pieniä. Kunnan alueella oli 498 maatilaa, joista 76 prosenttia oli peltoalaltaan alle 10 hehtaarin tiloja. Peltoalaltaan10-25 hehtaarin tiloja oli 23 prosenttia ja vain kolmella tilalla oli peltoa 25-50 hehtaaria. Pellon lisäksi toimeentuloa saatiin myös metsästä, jota oli kaikilla tiloilla tavallisesti huomattavasti enemmän kuin peltoa. Useimmilla tiloilla viljelijäperhe teki itsekaikki työt. Vain suuremmilla tiloilla käytettiin apuna palkattua maataloustyöväkeä, johon kuului 9 prosenttia kunnan väestöstä.

Kartta Vuoksenrannan peoltoalueiden sijainnista. Seppo Simonen, Antrea, s, 402

Samoin kuin Antreassa, myös Vuoksenrannassa maatalouden harjoittamisessa lypsykarjalla oli keskeinen osa. Aikaisemmin maito kirnuttiin kotona voiksi ja kuljetettiin hevosella Pöllkkälään, Viipuriin ja jopa Pietariin asti myytäväksi. 1930-luvulla eri kyliin perustetut maidonmyyntiosuuskunnat alkoivat huolehtia maidon kuljetuksesta Viipuriin. Karjantarkastusyhdistykset ja sonniosuuskunnat tukivat Karjatalouden kehittymistä. Kesällä peltotyöt ja talvella metsätyöt tehtiin hevosilla. Hevonen tai kaksi, kolme hevosta oli melkein joka talossa. Kalastus oli Vuoksenrannassa  tärkeämpi sivuelinkeino kuin Antreassa. Myös metsästyksellä oli merkitystä Elämänmeno vuoksenrantalaisissa maalaistaloissa sujui vanhojen perinteiden mukaan. Työt tehtiin suunnilleen samoilla menetelmillä kaikissa taloissa, mutta jo 1920-luvulla ja erityisesti 1930-luvula alkoi tapahtua muutoksia. Tiloille ostettiin polkupyöriä, separaattoreita ja uusia työkoneita, kuten haravakoneita, niittokoneita, auroja ja äkeitä. 1930-luvun lopulla ensimmäiset traktorit otettiin käyttöön myös Vuoksenrannassa.

Heinänkorjuuta latoon Vuoksenrannassa (Inonmäki). Mennyt maailma, s. 95

Elämä vilkastui ja yhteydet Viipuriin paranivat, kun Viipuriin muuttanut vuoksenrantalainen  Matti Ruponen aloitti v. 1928 linja-autoliikenteen, mikä  1930-luvun lopulla kattoi koko Kannaksen. Monet vuoksenrantalaiset kävivät linja-autolla Viipurissa. Vuoksenrannan suurimmissa kylissä oli yksityisiä kauppaliikkeitä ja myös joitakin osuuskauppoja. Pankkitoiminnasta huolehtivat Antrean Säästöpankin Vuoksenrannan kirkonkylässä toiminut sivukonttori ja Osuuskassat Korpilahden, Pöyryniemen ja Kaskiselän kylissä.  Viljaa jauhatettiin paikallisissa myllyissä ja rakentamiseen tarvittavan puutavaran sahaukset tehtiin sirkkelisahoilla.

Kaksi seurakuntaa Vuoksenrannassa oli poikkeuksellista ja johtui väestön jakautumisesta kirkon paikasta syntyneen riidan takia. Pääosa väestöstä pysyi Vuoksenrannan evankelis-luterilaisessa seurakunnassa, jonka palveluksessa oli kirkkoherra ja kanttori. Kirkkoherra asui seurakunnan rakennuttamasa pappilassa. Seurakunta sai pystytetyksi komean punatiilikirkon v. 1935. Se on edelleen pystyssä. Samalla tontilla kirkon kanssa on Vuoksenrannan hautausmaa, johon ensimmäiset hautaukset tehtiin vuonna 1919.

Vuoksenrannnan v. 1935 valmistunut kirkko. Simonen, Antrea, s. 387

Hautajaissaatto tulossa Vuoksenrannan hautausmaalle v. 1937. Mennyt maailma, s. 163

Vuoksenlaakson metodistiseurakunnan keskuksena oli Kaskiselkä. Parhaimmillaan metodistiseurakuntaan kuului noin 700 jäsentä pääosin Kaskiselän ja Taljalan kylisä, mutta joitakin myös pitäjän muista osista. Seurakunnan palveluksessa oli pastori, jolle oli rakennettu oma virkatalo. Metodistiseurakunnan puinen kirkko pystytettiin jo 1923 Noinmäen entiselle uhrikukkulalle. Kirkko paloi sodan aikana 1944. Kirkon paikalla on Vuoksenranta-seuran pystyttämä muistoristi. Metodistien hautausmaa on Leiposiinmäellä parin kilometrin päässä kirkonmäeltä. Myös siellä on Vuoksenranta-seuran pystyttämä muistoristi.

Yhdistystoimintaa

Vuoksenranan kaltaiselle talonpoikaisyhteiskunnalle oli tyypillistä erittäin vilkas eri elämänaloilla tapahtuva vapaaehtoinen yhdistystoiminta. Edellä on jo viitattu pääelinkeinoon liittyneisiin karjantarkastusyhdistyksiin ja sonniosuuskuntiin.  Maataloudellista neuvontatyötä varten oli perustettu Vuoksenrannan maamiesseura, joka järjesti eri kylissä esitelmä- ja kekustelutilaisuuksia sekä myös erilaisia viljelykilpailuja. Maamiesseuran palveluksessa oli maatalousneuvoja. Hevosmiesten yhdyssiteenä oli Kaskiselän hevosystäväin seura. Sen toimintaan kuului siitosoriin pito, hevosnäyttelyihin osallistuminen ja kilpa-ajojen järjestäminen. Naisten yhdyssiteenä oli vuodesta 1929 lähtien Vuoksenrannan Marttayhdistys, jolla oli paikalliskerhoja eri kylissä. Marttayhdistys järjesti monipuolista kotitalousneuvontaa, erilaisia kursseja, kilpailuita ja osallistumista maakunnallisiin näyttelyihin. Toisena itsenäisenä marttayhdistyksenä oli Sintolan Marttayhdistys. Marttojen piiriliiton palkkaamat konsulentit ja neuvojat avustivat marttojen toimintaa.

Maanpuolustustyötä varten oli vuodesta 1923 lähtien toiminnassa Vuoksenrannan suojeluskunta ja naisten Lotta-Svärd yhdistys. Suojeluskunta järjesti ampumaharjoituksia ja urheilukilpailuja, erityisesti hiihtokilpailuja. Kirkonkylään suojeluskunta rakennutti oman talon v. 1939. Urheilutoiminnan järjestämisestä huolehti oma urheiluseura Vuoksenrannan Säde. Sen keskuspaikkana oli Kaskiselkä, jossa oli urheilukenttä. Yleisurheilu, hiihtokilpailut ja pesäpallo olivat keskeisiä urheilutoiminnan lajeja.

Nuorisoseuroilla, joita oli perustettu 1900-luvun alusta lähtien, oli hyvin suuri merkitys nuorison ja varttuneemmankin väen harrastustoiminnassa. Nuorisoseurat järjestivät ohjelmallisia iltamia, urheilukilpailuja ja juhlia, joissa nuoret saivat tilaisuuden tavata toisiaan.  Vuoksenrannassa oli toiminnassa neljä nuorisoseuraa: Kaskiselän, Sintolan, Oravankydön ja Korpilahden nuorisoseurat. Jokaisella seuralla oli oma toimitalonsa.

Muusta harrastustoiminnasta tulkoon vielä mainituksi lauluharrastus. Korpilahdella oli toiminnassa sekakuoro ja seurakunnan yhteydessä toimi Vuoksenrannan kirkkokuoro. Kuorot esiintyivät erilaisissa juhlatilaisuuksissa.

Vanhan Vuoksenrannan loppu

Elämä entisessä Vuoksenrannassa päättyi talvisotaan 1939-40. Sodan aikana ja maaliskuun 13. päivänä 1940 tehdyn Moskovan rauhansopimuksen jälkeen pitäjän kaikki asukaat joutuivat lähtemään evakkomatkalle muun Suomen alueelle. Rauhansopimuksella Suomi luovutti Vuoksenrannan muun Karjalan mukana Neuvostoliitolle. Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuosina 1941-44 käydyn uuden sodan alkuvaiheessa suomalaiset valtasivat Karjalan takaisin, ja suurin osa pitäjän asukkaista palasi entisille kotipaikoilleen. Melkein kaikki Vuoksenrannan rakennukset olivat säilyneet ehjinä, mikä helpotti paluumuuttoa. Kansakoulut aloittivat uudelleen toimintansa vuoden 1942 alusta

Toinen lähtö evakkomatkalle tapahtui kesäkuun 18. päivänä 1944 kesäkuun 9. päivänä 1944 Karjalan Kannaksella alkaneen  Neuvostoliiton suurhyökkäyksen seurauksena. Evakkomatkalle 1944 lähteneiden määrä oli noin 3500 henkeä. Vuoksenrannan asukasluku ei 1920-  ja1930-luvuilla ollut paljonkaan kasvanut, sillä pitäjä oli jo vuosisadan alusta lähtien ollut melko tiheästi asuttu. Liikaväestöä oli jatkuvasti siirtynyt maataloudesta muihin ammatteihin, joita oli tarjolla pitäjän ulkopuolella Viipurissa ja muualla. 

Lähteitä:

Seppo Simonen, Antrea. Antrean ja Vuoksenrannan kuntien muistojulkaisu. Kustantaja Vuoksen Säätiö, 1951.

Vuoksenranta. Pitäjä Kannaksella. Toinen lisätty painos. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino, 2000.

Vuoksenrannan mennyt maailma. Julkaisija Vuoksenrannan Pitäjäseura, 1993.   

Tatu Vanhanen
Klaukkala